Kirjoittanut Pentti Simojoki

Simelius-nimen muuttaminen Simojoeksi liittyy 1920 ja 1930-luvuilla suomalaisuuden merkeissä tapahtuneeseen nimenmuutosaaltoon.

Ensimmäiset maininnat sukunimen muutosaikeista löytyvät Kiuruveden rovastin Iikka Simeliuksen kirjeestä papinkoulua lopettavalle pojalleen Eliakselle 3.5.1923. Torjuttuaan ensin poikansa esittämän Soro nimen hän kysyy: ”Miksi sivuuttaa nimenmuutoksessa sitä paikkakuntaa, jonka kaikki sukututkijat toteavat sukumme kehdoksi, nim. Simoa. Seuraavat nimet hyväksymme: Simo, Simoniemi ja myös Simoranta, Simolainen.” Silloinen käsitys Simosta ”sukumme kehtona” esiintyy, tosin varauksella, Axel Bergholmin v.1902 ilmestyneessä teoksessa Suomen aatelittomia sukuja. Siinä arvellaan, että suku on alkuaan Pohjois-Suomesta (Simosta?). Arveltiin myös, että Simelius nimi olisi muodostettu nimestä Simoälv, Simojoki. Tämä käsitys on todettu vääräksi jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiset Simeliukset ryhtyivät anomaan nimenmuutosta v. 1926 lopulla. Suomen Sukututkimusseuran nimenmuutosanomuksista antamissa lausunnoissa kyllä puolletaan Simojoki nimen hyväksymistä, mutta niissä erityisesti huomautetaan, että Simelius-suvun alkuperäinen nimi on Simi. Jo silloin on ollut ilmeisesti tiedossa, että Hendrich Simi (1677 – 1716) opintielle lähdettyään muutti nimensä latinalaispäätteiseksi Simeliukseksi ajan tavan mukaan. Simosta ja Simojoelta suvun alkujuuria ei löydy, vaikka sielläkin ovat Simeliukset pappeina joskus vaikuttaneet. Simi nimi on ensin paikannettu Kalajoelle, Tyngän kylään ja Simin taloon. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut että Simit ovat lähtöisin Raahen Saloisista, Savonlahden kylästä, Similän talosta.

Simi-nimi ei Elias Simeliukselle kuitenkaan kelvannut, koska se äänteellisesti muistutti silloista suosittua muotitanssia (Jimmy)! Jäljelle jäi nimi Simojoki, jota oli tiettävästi suosittanut Simoälv-teorian pohjalta m.m. suomalaisuuden harrastuksesta tunnettu Kaarlo Koskimies Helsingin yliopistosta. Vastaavaa teoriaa on noudattanut sekin Wegelius-suvun jäsen, joka samoihin aikoihin suomensi sukunimekseen Seinäjokelainen!

Elias Simelius noudatti isänsä toivomusta olla kiirehtimättä nimen muutosta. Yhdessä sisarukset Lauri Elias, Rachel Maria, Miika Sakari ja Arvi Iisakki käynnistivät nimen muutoksen vuoden 1926 joulukuussa. Ensimmäisenä heistä ehti lastentarhanopettaja Rachel (Raakel) Helsingistä muuttaa nimensä Simojoeksi Uudenmaan läänin maaherran päätöksellä 3.3.1927. Suomalaisuuden liitolta pyydetyssä lausunnossa oli tätä ennen todettu, että nimi Simojoki ei ole ennestään käytössä ja on näin ollen vapaa otettavaksi. Raakel Simojoki ilmoitti uudesta sukunimestään 9.3.1927 Virallisessa lehdessä. Toisena Simojoeksi ehti Riihimäellä luutnanttina KTR 3:ssa palveleva Miika Simelius Hämeen läänin maaherran päätöksellä 5.3.1927. Virallisessa lehdessä hän ilmoitti nimenmuutoksesta 14.3.1927. Kuopion läänissä nimenmuutosprosessi näyttää tapahtuneen hitaammin. Pastori Elias Simelius ja jumaluusopin ylioppilas Arvi Simelius, molemmat Iisalmesta, anoivat yhdessä nimenmuutosta, josta lääninkanslian kuulutus mahdollisia muistutuksia varten julkaistiin Virallisessa lehdessä vasta 1.4.1927. Maaherran päätöksen uudesta sukunimestään he saivat vasta 2.6.1927. Mainittakoon vielä, että juuri kaikkien näiden kohdalla oli Sukututkimus-seuran lausunnoissa tuo nimenomainen huomautus: Simelius-suvun alkuperäinen nimi on Simi. Suomalaisuuden liitto suojasi Simojoki-nimen v. 1927.

Seuraavina sukunimensä muuttivat Simojoeksi kaksi ylioppilasta Kuopiosta, veljekset Heikki Juhani Simelius ja Martti Ilmari Simelius. Tämä tapahtui Kuopion maaherran päätöksellä 1.12.1928. Virallisessa lehdessä ilmoitus oli 13.12.1928.

Vuorossa seuraavia Simojokia olivat veljekset Niilo Väinö Simelius ja Juho (Janne) Iisakki Simelius perheineen, maanviljelijöitä Pulkkilasta ja Rantsilasta. He ilmoittivat Oulun läänin maaherran päätöksestä Virallisessa lehdessä 4.4.1929. Sukututkimusseurakin oli jo ”luovuttanut”, sillä se ilmoitti puoltavansa, koska hakijain sukulaisilla jo on nimi Simojoki.

30-luvulla yhä laajenevan Simelius-Simojoki nimenmuutosaallon aloitti Eero Volmari Simelius perheineen, sähköttäjä Jyväskylän maaseurakunnasta. Vaasan läänin maaherran päätöksestä hän ilmoitti Virallisessa lehdessä 6.10.1930. Sukututkimusseurakin toteaa vain, että se puoltaa, koska jo useat muutkin Simelius-suvun jäsenet ovat omaksuneet sukunimen Simojoki.

Suvulla on yhdistelmänimi Simelius-Simojoki suku, koska kaikki eivät ole suinkaan muuttaneet nimeään Simojoeksi. Pappisveljeksistä Yrjö Simelius muutti nimensä Simojoeksi v.1935, kun taas Jooseppi pysyi Simeliuksena. Samassa perheessäkin on molempien nimien kantajia, kuten Jooseppi Simeliuksen perheessä. Heikki, Martti, Aili ja Anna-Liisa muuttivat nimensä Simojoeksi, sisaruksista vanhin Paavo säilytti Simelius nimen.

Simi-nimikin on nostettu historian kätköistä esiin. Sukuseuran puheenjohtajanakin toiminut Niilo A A Simojoki ilmoitti sukuseuralle 28.2.1990, että hän näkee nykyisen sukunimensä muuttamisen lähes velvollisuudekseen ja on harkinnut kaksoisnimen Simojoki-Simi nimen ottamista. Hän kuitenkin toteaa, että vaikka sukunimen ensimmäinen kantaja Elias Simojoki hätäilikin sukunimensä muuttamisessa, hänen ”uhrikuolemansa” Laatokan jäällä ansaitsee, ellei suorastaan vaadi Simojoki nimen tallentamisen. Niilo A A Simojoki oli Simojoki kuolemaansa asti.