Helena ja Jacobina Simelius. J.E. Lindh, 1820-luvulla
Johan Erik Lindh oli syntynyt Ruotsissa Roslagenin maakunnassa ja opiskellut koristemaalausta Tukholman taideakatemiassa. Hän hakeutui Kokkolan kaupungin koristemaalariksi ja maalasi mm. Kokkolan, Munsalan ja Oravaisten kirkkojen alttaritaulut sekä Vaasan hovioikeusrakennuksen koristemaalaukset. Näistä töistä hän suoriutui kiitoksella. Lindh muutti Turkuun ja sieltä Helsinkiin. Hän saavutti suosiota muotokuvien maalaajana ja hänen ateljeestaan tuli Helsingissä suosittu salonki. Hän on maalannut mm. Donner-, Armfelt-, Aminoff- ja Ehrnrooth- sukujen edustajia. Ateneumin pysyvässä näyttelyssä on hänen maalaamansa muotokuvat sisaruksista Helena ja Jacobina Simelius. Taulu edustaa siellä 1800-luvun alun muotokuvamaalauksia. Taulun testamenttasi Ateneumille Jacobina 1896. Sisarusten isä Jacob Simelius on haudattu 1826 Helsingin keskustaan Vanhankirkon puistoon ja hautakivi on edelleen siellä.

Aukusti Simelius ja Mikko Oinonen
Se aikakausi, joka uuden vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä läheni loppuaan, on loistavin, mihin Suomen maalaustaide ja luova suomalainen henki saattavat viitata. Taiteen vallankumoukset – ekspressionismi, kubismi, futurismi, surrealismi – myllertävät aikansa ja pinuvat unhoon. Mutta usein ne nostavat esiin miehiä, jotka kohoavat korkeammalle tasaisesta taiteilijajoukosta. Näiden maalarimestareiden tuotannossa vallankumouksen saavutukset säilyvät jälkimaailmalle. Näitä miehiä on professori Mikko Oinonen, värin mestari, aikamme parhaita värien käytössä.

Oinosen palattua Pariisista ja Septem-ryhmän muotoutuessa suomalainen maisema saa taiteilijan lumoihinsa. Hän ulottaa matkansa Hämeeseen Koskelle saakka, missä hän miltei vuosittain vierailee Äijälän tilalla ystävänsä Aukusti Simeliuksen luona. Täältä käsin hän tekee matkoja perehtyäkseen kotimaamme ”ystävällisiin äidinkasvoihin”. Oinosen tämän kauden henkilökuvista kiinnittyy huomio erityisesti rouva Sylvi Simeliuksen renoirmaisen sirosti ja herkästi maalattuun muotokuvaan ”Äijälän rouvaan”, joka on todellisen väriniekan käsialaa.

Vuoden 1915 Septem-näyttelyssä Oinonen asetti esille mm. tohtori Aukusti Simeliuksen maatilalla syntyneet monet puistokuvat sekä taiteilijan tuotannolle tyypilliset valkoruusut. Helsingin kaupungin taidemuseossa (Bäcksbackan kokoelmat) onkin taulu ”Valkoisia ruusuja Simeliuksen puutarhassa”.

Kalle Simelius

Lähteet:
Esko Hakkila: Mikko Oinonen. Werner Söderströmin Osakeyhtiö. Porvoo 1941.
Helsingin Kaupungin Taidemuseo; Bäcksbackan kokoelmat.

Elias Simojoki ja Viktor Jansson
Kuvanveistäjä Viktor Janssonin (kirjailja, taidemaalari Tove Janssonin isä) keskeisiä julkisia veistoksia ovat useat sankaripatsaat ja hautamuistomerkit. Tunnetuimpiin julkisiin veistoksiin kuuluvat mm. Lahden ja Tampereen vapaudenpatsaat.

Sakari Virkkunen mainitsee teoksessaan Elias Simojoki, legenda jo eläessään: ”Elias Simojoki, joka oli osallistunut 1918 vapaussota-sisällisotaan valkoisten puolella, aloitti syksyllä 1919 teologian opinnot Helsingissä ja kävi painimassa ja jumppaamassa voimistelulaitoksella. Siellä Viktor Jansson kävi etsimässä sopusuhtaista miestä malliksi ja niin syntyi sopimus hänen ja Simojoen kanssa.” Patsaiden suunnittelussa ja toteuttamisessa oli myös mukana sukuumme kuuluva arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist.

Lähteet:

Sakari Virkkunen: Elias Simojoki, legenda jo eläessään.
Tampereen Taidemuseo: Viktor Jansson 1886-1958, muistonäyttely 1988.