Sukukirjan johdanto
Katsellessa sukumme kirjeenvaihtoa ajalta 1850-1900 löytää kirjeitä, joissa sukulaiset ovat pyytäneet tietoja sukumme kaukaisempien jäsenten nimistä, syntymä- ja kuolinajoista, asuinpaikoista, lapsista ja puolisoista. Kun vielä tiedämme, että tämän vuosisadan alussa Simeliukset pitivät jo ensimmäisiä pienimuotoisia sukukokouksia, voidaan todeta, että jo näinkin varhaisessa vaiheessa tunnettiin kiinnostusta sukuumme omaa perhepiiriä ja lähiseutuja laajemmin.
Ajatukset mittavammista sukukokouksista syntyivät 1930-luvulla. Sota keskeytti kuitenkin näiden suunnitelmien toteuttamisen. Yhteiskuntamme selvittyä ensimmäisistä rauhan jälkeisistä uudelleen järjestäytymisen vuosista kiinnostus sukumme vaiheista pääsi voimalla liikkeelle, ja muodostimme sukuyhdistyksen. Yhdistyksemme vuoden 1951 säännöissä määriteltiin, että jäseneksi pääsevät Paavolan lukkari Jacob Simeliuksen (1795-1857) jälkeläiset ja heidän perheensä jäsenet. Hänellä oli viisitoista lasta kahdesta avioliitosta. Vain kolmen pojan, Nilsin, Josefin ja Jacobin kautta suku jatkui. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että sukumme tutkiminen keskittyi heidän jälkipolviensa selvittämiseen. joitakin hajatietoja aikaisemmista sukupolvista ja ~haaroista oli luonnollisesti myös olemassa, mutta niihin ei kiinnitetty järjestelmällisesti huomiota. Sukuyhdistyksen sääntöjä muutettiin 1987 niin, että yhdistyksen jäseniksi voivat tulla myös Paavolan lukkarin Jacob Simeliuksen sisarusten jälkeläiset ja heidän perheensä jäsenet. Yhdistyksen kantaisäksi tuli tällöin Alavieskan kappalainen Nils Simelius (1754-1804). Hänellä oli kolmetoista lasta, joista viiden kautta suku pääsi jatkumaan.
Kantaisän muuttuessa yhtä sukupolvea aikaisemmaksi virisi keskustelu suvun laajemmasta tutkimisesta. Tämä ilmeni mm. niissä alustuksissa ja esitelmissä, joita pidettiin vuoden 1987 jälkeisissä sukukokouksissa. Puuttui ainoastaan, että joku ehdottaisi laajemman sukututkimuksen tekemistä ja sukukokous tekisi tästä päätöksen. Kun allekirjoittanut valittiin sukuneuvoston puheenjohtajaksi ehdotin, että päämääräksi seuraavana nelivuotiskautena otettaisiin sukukirja Simelius-Simojokisuvusta. Ehdotus hyväksyttiin. Tähdensin samalla, että sukukirjan tekeminen ei voi olla tässä tapauksessa vain yhden henkilön tehtävä, vaan sukukirja tehdään suvun kanssa yhdessä. Tarjouduin kuitenkin organisoimaan ja johtamaan kirjan syntyä. Täytyy tunnustaa, että en silloin täysin ymmärtänyt mihin lupauduin. Tämän totean mitä suurimmassa määrin positiivisessa mielessä, sillä näinkin perusteellinen tutustuminen sukuumme on avartanut elämänkatsomusta.
Sukuneuvosto ja suvun jäsenet uppoutuivat omalla tahollaan työhön ja allekirjoittanut perehtyi Kansallisarkiston, Helsingin yliopiston kirjaston, Sukukututkimusseuran, Simeliana-arkiston, Raahen, Paavolan, Rantsilan ja Helsingin historioiden rikkaisiin lähteisiin. Kaikista näistä ja monista muista kansaamme koskevista lähteistä löytyi mainintoja sukumme jäsenistä sekä heidän elämänvaiheistaan. Tässä työssä ei voinut välttyä ajautumasta laajemmalle alueelle kuin suktiyhdistyksen sääntöjen määrittelemä kantaisä edellytti. Esille nousi myös se perhe, joka ensimmäisenä otti käyttöön sukunimen Simelius. Tämän perheen muodostivat Hendrich Simi (1658-1710) ja vaimo Kristina os. Kemi (k.1714) sekä lapset Hendrich, Anders, Brita, Lisbeth ja Jakob.
Haluankin erikoisesti tähdentää, että SIMELIANA on Simelius-Simojoki-suvun sukukirja, joka ei rajoitu ainoastaan suktiyhdistyksen sääntöjen rajaamaan henkilögalleriaan, vaan alkaa mainitun Hendrichin isästä ja pyrkii ottamaan mukaan kaikki hänestä alkaneet Simelius-nimiset sukuhaarat aina 1900-luvulle saakka. Tavoite on ollut kunnianhimoinen ja on johtanut siihen monelle sukututkijalle tuttuun ja kiusalliseen tilanteeseen, että kaikkia sukuun kuuluvia henkilöitä ei historian lehdiltä ole löytynyt kohtuullisista ponnistuksista huolimatta. Sukukirja on elävä kirja niille, jotka ovat suvustaan kiinnostuneita tai pelkästään vain uteliaita. Sukukirjan arvo tulee ehkä parhaimmillaan esille silloin, kun se siirtyy tämän sukupolven kirjahyllystä seuraavan sukupolven kirjahyllyyn ja he voivat puolestaan näyttää omille lapsilleen painetusta tekstistä tietoja ja valokuvia suvustaan.
SIMELIANA-sukukirjaamme on elävöittetty henkilöiden suppeahkoillla ja tosiasioissa pysyvillä elämänkaaritiedoilla, jotka antavat kuitenkin suuremman vapauden ajatuksille kuin pelkät henkilön perustiedot. Sukumme piirissä on myös kulkeutunut perimätietona henkilöiden olemusta ja luonnetta kuvaavia tapahtumia sekä sanontoja. Näitä on otettu mukaan sukukirjaan henkilön tai perheen kohdalla otsikon alla ”suvun kertomaa”. Täytyy myöntää, että elämänkaaritietoja kokonaisuutta ajatellen on kirjassa epätasaisesti. Tähän ovat osasyynä edellä mainitut suku, yhdistyksen kantaisämäärittelyt ja kirjalle asetetut laajemmat tavoitteet. Suvussamme on monia henkilöitä, jotka ovat erottuneet yhteiskunnassamme muita kirkkaammin ja tätä kautta tuoneet sukukirjaamme tietoja elämästään ja saavutuksistaan muita runsaammin. Kun vielä ottaa huomioon henkilögallerian laajuuden ajallisesti ja määrällisesti, on elämänkaaritietojen epätasaisuus ymmärrettävää.
Monet sukumme jäsenet ovat ammattinsa ja/tai yhteiskunnallisen aktiivisuutensa kannustamina osallistuneet maamme kirkolliseen, isänmaalliseen, yhteiskunnalliseen, tieteelliseen ja taiteelliseen kehitykseen aina 1600-luvulta saakka. Kirjassa onkin pyritty erillisillä lyhyillä kirjoituksilla sekä henkilöiden elämänkaaritietojen pienillä maininnoilla tuomaan esille ne tapahtumat, joissa sukumme jäsenillä on ollut kunnia olla mukana omalla panoksellaan vaikuttamassa maamme kulttuuriin ja sen historiallisiin vaiheisiin. Useat sukumme jäsenet ovat 1600-luvulta saakka kuuluneet aikansa virkamieskuntaan tai muulla näkyvällä tavalla osallistuneet paikkakuntansa yhteiskunnalli,seen elämään. Tämä on ratkaisevalla tavalla auttanut sukumme tutkimusta. Tietolähteinä ovat olleet koulujen, osakuntien, yliopistojen ja eri ammattialojen matrikkelit sekä paikkakuntien viralliset historiat. Kirkonkirjoihin ja vastaaviin on luonnollisesti myös jouduttu turvautumaan, mutta monessa tilanteessa täydentävässä mielessä. Tärkeinä lähteinä ovat olleet suvun omat kirjoitukset, kirjeenvaihto, perhearkistot ja muistot.
Tutkimuksia tehtäessä on kunkin lähteen ao. kohdasta hyvinkin kattavasti otettu valokopioita. Henkilö- ja perhetiedot on kerätty sekä muokattu tietokoneella ja tästä ovat kirjan tiedot jääneet tietolevyille. Kaikki tämä aineisto on tallennettu Simeliana-arkistoon mahdollista tulevaa käyttöä varten. Suuren kiitoksen tämän kirjan syntymisestä on ansainnut sukuneuvosto, joka valittiin 1992. Se uutteruus ja into millä sukuneuvoston jäsenet ovat tutkineet ja keränneet sukumme tietoja on vertaansa vailla. Tähän sukuneuvostoon ovat kuuluneet: Pentti Simojoki, Sirkka-Maija Simojoki, Ari Simojoki, Matti Simojoki, Olli Halkka, Sakari Simojoki, Antti-Pekka Tuovinen, Lauri Simojoki, Laura Yrjönmäki, Sirkku Vainio-Hynnilä ja Hanna-Leena Liikanen. Erikseen mainittakoon oikolukijana toiminut Maritta Pesonen. Kiitos kuuluu luonnollisesti myös niille lukuisille sukumme jäsenille, jotka ovat lähettäneet tietoja. Kiitämme sukukirjan syntymisestä niitä sukumme esipolvia, jotka ovat eläneet niin rikkaan ja elämänmyönteisen elämän, että se on innostanut tämän sukupolven kirjoittamaan paperille pienen murto-osan heidän elämäntaipaleestaan. Samalla on pyydettävä anteeksi niiltä sukumme jäseniltä, joista emme ole löytäneet kirjaintakaan tähän kirjaan.
Helsingissä 7.11.1996
Kalle Simelius
Sukuneuvoston puheenjohtaja ja kirjan päätoimittaja.